Kesä oli ja meni. Sen huomaa emännän stressitason noususta. Enää ei ukkosilma painosta vaan tuo ilman kylmenemisestä vauhkoava eukko. Nyt sillekin varmasti kelpaisi tämä minun lämmin turkki, jonka olisin kesäkuuman aikana heittänyt mielelläni jorpakkoon.
Lämpimän turkin alla tämä kissa näkee makoisia unia. Tänään unelmoin lintupaistista. Kotikissana olemisen huono puoli on lähiruoan puute. Ja lähiruoalla tässä tarkoitan kaikkia niitä lintuja ja örvelöitä, joita meidänkin ikkunan alla lentelee. Huoh. Niin sitä vaan annetaan hyvän safkan lennellä ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti