torstai 30. syyskuuta 2010

Syysmasennus

Tällä hetkellä kärsin vakavasta syysmasennuksesta, alakuloisuudesta, melankoliasta, henkisestä lamaannuksesta! Piru periköön herrasväen, joka on minut tähän jamaan ajanut. Ei rapsutuksia, touhukaveria, ihailevia katseita. Kukaan ei ole edes yrittänyt jahdata minua syliin rutisteltavaksi.



Herrasväki on ollut huolissaan äidistäni. Sillä on ollut jotain ongelmia siellä, missä aurinko ei paista. Suoraan sanottuna ihan pyllystä tämä viikko.



Tossa on muuten mun äiti.

3 kommenttia:

  1. Seppo hei,nyt nenä pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä.Syksy katos jatkuu vielä aikas pitkään.Ole onnellinen että sulla on huomenna sentäs vapaapäivä ja lämmin turkki!Minä itse istun taas aamuruuhkassa ja mietin voiko autossa polttaa sisällä :)

    Yst
    Tomi Metsäranta,

    VastaaPoista
  2. Kiitos stempistä (vai oliko se sana tsemppi) kaverit!

    VastaaPoista