Asia on nyt niin, että en pidä kesästä. Ai miksi en? Siihen on monta syytä. Luetellaanpas niistä muutama.
Ensinnäkin kesähelteellä minulle ei maistu ruoka. Se tarkoittaa sitä, että äidilleni jää enemmän ruokaa ja hän lihoo. Se puolestaan johtaa siihen, ettei hän jaksa leikkiä kanssani. Katastrofaalista. Herrasväki luulee, että tahallani kiusaan äitiäni, vaikka todellisuudessa vika on vain hänen painavassa mahapussissaan, jonka kanssa hän ei jaksa puolustautua.
Toisekseen herrasväki saa hyvällä ilmalla ideoita lähteä piknikille. Ei siinä mitään, mutta kun MINUT pitää raahata mukaan. En tykkää ollenkaan. Pitäkää minut vastedes sisätiloissa, kiitos. Jättäkää kiristävät pannat ja haisevat kadunkulmat koirille.
Kolmanneksi oletteko kuulleet sanonnan "mihinkäs kissa karvoistaan pääsee"! Raivostuttava sanonta, ja niin totta. Joku voisi keriä minut kesäksi!
Nauttikaa te lukijat kesästä! Minä odotan karvoineni talvea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti