Yritys palkittakoon

Eilen meidän ovesta ilmestyi kantokoppa. Olin ihan paniikissa. Tietenkin ajattelin, että koppa tarkoittaa eläinlääkäriä. Mutta huh, sieltähän vain tuli yksi meikäläinen lisää! Kissanpäivät sentään olin täpinöissäni. Vihdoin tässä talossa vallitsee oikeanlainen tasapaino; kolme kissaa ja kaksi ihmistä.

Tapani mukaan menin heti moikkaa tätä uutta kaveria, mutta jostain kumman syystä tää kaveri ei tykännyt. Kuului vain sähinää, sihinää ja hampaiden kalinaa. Herkempi kaveri, ajattelin. Tökin välillä kepillä jäätä ja kokeilen, josko se olis jo lämmennyt. Edistystä on tapahtunut. Enää kaveri vain murahtaa, kun laahustan ohi.


Valitettavasti mulla on vain viikko aikaa liehitellä tätä kaveria, jonka nimi on muuten Nemo.



PS. Oletteko koskaan nähneet kissaa, joka pitää suutaan auki 24/7? Juokseekohan silloin ruoka suoraan suuhun.

Ja kaikki jauhaa säästä

Herrasväki jaksaa valittaa helteestä. Emäntä ähkii ja puhkii, isäntä ravaa suihkussa, eikä kukaan huomioi minua. Pyhä sardiini sentään! Yrittäisivät nyt ymmärtää, että meillä kissoillahan ne tukalimmat olot ovat. Ei se talviturkki meiltä minnekään järveen jää!

Minusta olisi mukava, jos näinä vaikeina hellepäivinä minua huomioitaisiin enemmän. Mutta ei. Emäntä makaa sohvalla kuin lahna (huomio, en pidä kalasta vaikka olen kissa) ja isäntä hakkaa hikisillä sormillaan tietokonetta. Että tällaista tällä kertaa.

Sepolla on asiaa

Asia on nyt niin, että en pidä kesästä. Ai miksi en? Siihen on monta syytä. Luetellaanpas niistä muutama.

Ensinnäkin kesähelteellä minulle ei maistu ruoka. Se tarkoittaa sitä, että äidilleni jää enemmän ruokaa ja hän lihoo. Se puolestaan johtaa siihen, ettei hän jaksa leikkiä kanssani. Katastrofaalista. Herrasväki luulee, että tahallani kiusaan äitiäni, vaikka todellisuudessa vika on vain hänen painavassa mahapussissaan, jonka kanssa hän ei jaksa puolustautua.

Toisekseen herrasväki saa hyvällä ilmalla ideoita lähteä piknikille. Ei siinä mitään, mutta kun MINUT pitää raahata mukaan. En tykkää ollenkaan. Pitäkää minut vastedes sisätiloissa, kiitos. Jättäkää kiristävät pannat ja haisevat kadunkulmat koirille.

Kolmanneksi oletteko kuulleet sanonnan "mihinkäs kissa karvoistaan pääsee"! Raivostuttava sanonta, ja niin totta. Joku voisi keriä minut kesäksi!

Nauttikaa te lukijat kesästä! Minä odotan karvoineni talvea!

En ole lihava, mulla on vain isot karvat!

Näin alkuun on hyvä tehdä lukijoille selväksi, etten ole niin lihava, mitä kuvat antavat ymmärtää. Emäntä vaan niin tykkää ottaa kuvia huonoista kuvakulmista, koska hänen mielestään siinä on jotain hauskaa. Hupinsa kaikilla. Haluan painottaa, että painoindeksini on normaali (kissan painoindeksi lasketaan mittaamalla rintakehän ympärysmitta kahdeksannen kylkiluun kohdalta ja vertaamalla sitä sääriluun pituuteen).

Leikatut kissat lihovat kotioloissa helposti (siis en minä!), joten jokaisen itseään kunnioittavan kissan kannattaisi katsoa, mitä viljaisia nappuloita tai patéeta suuhunsa pistää. Kissan tärkeimpiä energialähteitä ovat proteiini, valkuainen ja rasva. Onneksi meidän herrasväki tajuaa ostaa sellaisia nappuloita, joista näitä ravintoaineita löytyy eikä mitään halpisviljamoskaa.

Jatkan makoilua, sillä nyt on liian kuuma mihinkään muuhun aktiviteettiin. Paitsi tietenkin kohta taitaa olla ruoka-aika.

Alkutervehdys

Moi! Mä olen Seppo. Olen kissa, vaikka nimeni puolesta voisin olla keski-iän ylittänyt kaljamahainen mies. Ja tämä on blogini. Tervetuloa!

Omistajani, josta saatan myöhemmin käyttää myös nimitystä emäntä on, jo tovin miettinyt blogin perustamista. Omistaja on miettinyt päänsä puhki aihetta blogille. Ei tyhmä aikaisemmin tajunnut, että paras aihe on istunut joka ilta tietokonepöydällä kehräämässä ja kiehnäämässä. Ei voi olla parempaa aihetta kuin minä!

Emännän lisäksi mulla on isäntä. Myös mun oma äiti asuu samassa taloudessa. Sen nimi on Madde ja se on tosi arka, koska on entisessä elämässään ollut villikissa. Meidät haettiin vuosi takaperin sellaisesta paikasta kuin Hesy. Siellä meillä oli paljon kaverikissoja. Emäntä ja isäntä olivat ihastuneet mun äitiin ensi silmäyksellä. Mä tulin kuulemma kaupanpäällisiksi, vaikka mä olen sitä mieltä että se meni toisin päin.

Tämä blogi keskittyy kuitenkin muhun. Toivotan teille kissamaisia hetkiä mun tarinoiden parissa!