Mutta sitten hetken kuluttua sanoikin sen olevan huono idea. Minulla ei kuulemma koskaan sytytä.
lauantai 24. syyskuuta 2011
Lamppu ei syty
Emäntä sanoi, että sopisin lamppumainokseen malliksi.
Mutta sitten hetken kuluttua sanoikin sen olevan huono idea. Minulla ei kuulemma koskaan sytytä.
Mutta sitten hetken kuluttua sanoikin sen olevan huono idea. Minulla ei kuulemma koskaan sytytä.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Pistejahti
Tykkään jahdata punaista laservalopistettä. Se on niin mukavaa, että jahtaisin sitä vaikka koko päivän.
Harmittaa vaan niin vietävästi, kun en koskaan saa pistettä kiinni. Kyllä minä vielä joskus sille näytän!
Harmittaa vaan niin vietävästi, kun en koskaan saa pistettä kiinni. Kyllä minä vielä joskus sille näytän!
lauantai 17. syyskuuta 2011
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Tuhkimotarina
Kuulette tarinan, joka on kuin suoraan satukirjasta.
Herrasväki lähti iltakävelylle. Kummastelin, kuinka he tulivat jo parin minuutin kuluttua takaisin. Enhän ollut edes ehtinyt ajatella, mitä pahuuksia ehtisin heidän poissa ollessaan tehdä.
Silmäni pyöristyivät suuremmiksi kuin Iittalan Teema-ruokalautaset nähdessäni isännän sylissä KISSAN! Kyllä, heillä oli mukanaan KISSA!
Herrasväki oli löytänyt kissan yksinään rapusta hortoilemasta. Olivat soitelleet ovikelloja, mutta kukaan ei avannut ovea. Ottivat sitten kissan meille, veivät lapun alakertaan ja jäimme jännityksellä odottamaan kissan oikeaa omistajaa.
Ehdin jo hieman ihastua tähän viehkeään minua muistuttavaan kissaneitoon, joka koko ajan halusi haistella varpaitani.
Yritin esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja se tepsi. Kissaneito kiehnäsi kimpussani koko ajan!
Keskiyön aikaan kissaneito haettiin kotiinsa. Ilmeisesti oli käynyt niin, että omistaja oli pitänyt pienet pirskeet ja vieraiden kotiinlähdön aikana kissaneito oli päässyt livahtamaan oven raosta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Herrasväki lähti iltakävelylle. Kummastelin, kuinka he tulivat jo parin minuutin kuluttua takaisin. Enhän ollut edes ehtinyt ajatella, mitä pahuuksia ehtisin heidän poissa ollessaan tehdä.
Silmäni pyöristyivät suuremmiksi kuin Iittalan Teema-ruokalautaset nähdessäni isännän sylissä KISSAN! Kyllä, heillä oli mukanaan KISSA!
Herrasväki oli löytänyt kissan yksinään rapusta hortoilemasta. Olivat soitelleet ovikelloja, mutta kukaan ei avannut ovea. Ottivat sitten kissan meille, veivät lapun alakertaan ja jäimme jännityksellä odottamaan kissan oikeaa omistajaa.
Ehdin jo hieman ihastua tähän viehkeään minua muistuttavaan kissaneitoon, joka koko ajan halusi haistella varpaitani.
Yritin esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja se tepsi. Kissaneito kiehnäsi kimpussani koko ajan!
Keskiyön aikaan kissaneito haettiin kotiinsa. Ilmeisesti oli käynyt niin, että omistaja oli pitänyt pienet pirskeet ja vieraiden kotiinlähdön aikana kissaneito oli päässyt livahtamaan oven raosta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Äitini on rusina
Voiko olla todellista, että tuo vieressäni makaava pikkurusina on äitini?!
- Posted using BlogPress from my iPhone
- Posted using BlogPress from my iPhone
lauantai 27. elokuuta 2011
Kissa- ja koiraihmiset
Tykkään älyttömästi vieraista, sillä mitä enemmän väkeä, sitä enemmän suupieliä, joista voi tipahtaa lattialle ruokaa.
Valitettavasti kaikki vieraat eivät tykkää minusta. He ovat näitä "koiraihmisiä", jotka turuilla ja toreilla kyllä innokkaasti kuuluttavat olevansa eläinrakkaita luontoihmisiä, mutta kissan tavatessaan menevät solmuun kuin suoli huvipuistolaitteessa.
Eräs koiraihminen eksyi meille. Aistin jo kaukaa hänen suuntautumisensa. Hän ei huomioinut, ei ihaillut, en saanut minkäänlaista kontaktia häneen. Hän sanoi suoraan, ettei pidä kissoista. Hän on "koiraihminen".
Mikä loppujen lopuksi erottaa kissan ja koiran toisistaan? Minusta ei niin mikään.
Entäpä kissa- ja koiraihmisen? Koiraihminen tykkää noukkia kakan julkisesti koirankakkapussiin aamukuudelta kolmenkymmenen asteen pakkasessa kun taas kissaihminen haluaa suorittaa tämän lemmikinomistajalle pakollisen rituaalin piilossa omassa lattialämmitetyssä vessassaan.
Valitettavasti kaikki vieraat eivät tykkää minusta. He ovat näitä "koiraihmisiä", jotka turuilla ja toreilla kyllä innokkaasti kuuluttavat olevansa eläinrakkaita luontoihmisiä, mutta kissan tavatessaan menevät solmuun kuin suoli huvipuistolaitteessa.
Eräs koiraihminen eksyi meille. Aistin jo kaukaa hänen suuntautumisensa. Hän ei huomioinut, ei ihaillut, en saanut minkäänlaista kontaktia häneen. Hän sanoi suoraan, ettei pidä kissoista. Hän on "koiraihminen".
Mikä loppujen lopuksi erottaa kissan ja koiran toisistaan? Minusta ei niin mikään.
Entäpä kissa- ja koiraihmisen? Koiraihminen tykkää noukkia kakan julkisesti koirankakkapussiin aamukuudelta kolmenkymmenen asteen pakkasessa kun taas kissaihminen haluaa suorittaa tämän lemmikinomistajalle pakollisen rituaalin piilossa omassa lattialämmitetyssä vessassaan.
maanantai 22. elokuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)