Herrasväki lähti iltakävelylle. Kummastelin, kuinka he tulivat jo parin minuutin kuluttua takaisin. Enhän ollut edes ehtinyt ajatella, mitä pahuuksia ehtisin heidän poissa ollessaan tehdä.
Silmäni pyöristyivät suuremmiksi kuin Iittalan Teema-ruokalautaset nähdessäni isännän sylissä KISSAN! Kyllä, heillä oli mukanaan KISSA!
Herrasväki oli löytänyt kissan yksinään rapusta hortoilemasta. Olivat soitelleet ovikelloja, mutta kukaan ei avannut ovea. Ottivat sitten kissan meille, veivät lapun alakertaan ja jäimme jännityksellä odottamaan kissan oikeaa omistajaa.
Ehdin jo hieman ihastua tähän viehkeään minua muistuttavaan kissaneitoon, joka koko ajan halusi haistella varpaitani.
Yritin esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja se tepsi. Kissaneito kiehnäsi kimpussani koko ajan!
Keskiyön aikaan kissaneito haettiin kotiinsa. Ilmeisesti oli käynyt niin, että omistaja oli pitänyt pienet pirskeet ja vieraiden kotiinlähdön aikana kissaneito oli päässyt livahtamaan oven raosta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Seppo, hurrrrrrmaava herrasmies,
VastaaPoistamiten jaloa, että tarjosit turvapaikan hädänalaiselle kissaneidille! Ja hyvä sentään, että tarina sai onnellisen lopun.
Onkohan meiltä pitkä matka Kallioon? Jos vaikka livahtaisin omille teilleni itsekin...
Terveisin Helmi
Helmi, tervetuloa! ;)
VastaaPoistaOlen salaa ihastunut sinuunkin!