"Seppo, Seppo, missä on se Seppo"
Näin lauloi J. Karjalainen vai mikä sen liehulettisen bongonrämpyttäjän nimi nyt olikaan.

Antanette pitkän blågitaukoni anteeksi, jos näin suloisesti anelen:

Ajattelin palata turinoimaan näin äitienpäivän kunniaksi. Äitini on elämäni tärkein tukipilari, leikkikaveri ja maailman kivoin kiusattava. Ilman äitiäni en olisi koskaan saanut tuntea kinkun mehevää makua nystyröissäni. Vielä pahempaa - olisin voinut syntyä possuksi ja joutunut jonkun toisen makunystyröihin.
Äitini oli myös maailman paras äiti muille kissanpennuille kun vielä elimme eläinsuojeluyhdistyksessä. Äitini otti hoiviinsa minun ja sisarusteni lisäksi toisen emän pentuja, ja tästä oli jopa uutinen
netissä.Joten kiitos äiti, kun olet olemassa.

Niin joo. Söin vahingossa sun kukat.