lauantai 5. maaliskuuta 2011

Seppo datailee

Yleensä toimitussihteerini (hienompi nimitys emännälle) hoitaa blågini teknisen puolen, mutta sehän ei tarkoita sitä, ettenkö minä osaisi tehdä sitä itse. Satun nyt vain olemaan hieman kiireinen, kun on noita bisneksiä hoidettavana.

Mutta kyllä minä silloin tällöin näpyttelen itsekin näitä blågini tekstejä kuten kuvista näkyy. Ergonomian vuoksi käytän isäntää tuolina.






Ps. Emäntä tuolla taas huutelee, että mun bisnekset rajoittuu tasan tarkkaan pelkkään ruokakipon tarkkailuun ja ruoan laadun analysointiin.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Se päivä!

Tänään oli se päivä vuodesta, jota vihaan enemmän kuin niitä päiviä jolloin herrasväki unohtaa antaa aamupalan. Se päivä jota en soisi edes pahimmalle vihamiehelleni.

Jaa, että mikä päivä? Kysyttekin vielä!

Rokotuspäivä!

Ei auttanut, vaikka kuinka yritin muuttua jäykäksi palloksi emännän tunkiessa minua kantokoppaan. Ei auttanut avunhuudot rapussa. Ei auttanut vinkurointi kopassa niin, että emännän kännykkä tipahti kaikessa tohinassa hissikuiluun. Niin sitä vietiin minua ja äitiäni kuin pässiä narussa!

Lääkärisetä sentään oli mukava. Kehui muhkeuttani ja avointa luonnettani. Äitini puolestaan livahti lääkärisedän kaapin alle piiloon, eikä sitä meinannut millään konstilla saada sieltä pois.

Setä totesi meidät molemmat hyvin terveiksi. Äiti saatiin ongittua kaapin alta ja emännän puhelin pelastui myös, joten tarinalla oli onnellinen loppu.



Huh! Nyt voin huokaista helpotuksesta ja mennä ruokakipolle!

maanantai 14. helmikuuta 2011

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ujopiimän kuulumisia

Viime aikoina olemme herrasväen kanssa ihmetelleet äitini käytöstä. Kesyyntyminen on jostain syystä ottanut tulta alleen lyhyessä ajassa. Kylmä talvi tainnut sekoittaa äitin pollan.

Syliin ujopiimä ei vielä uskalla, mutta rapsuttaa kyllä saa. Tiedoksi vaan herrasväelle, että täälläkin on yksi rapsutettava karvamaha!


keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Muistathan käydä kaupan kautta!

Viime aikoina olen käyttänyt aikani syvällisiin pohdintoihin. Päivisin minulla on siihen aikaa ja rauhaa, sillä herrasväki on poissa.

Yhtenä päivänä ajatukseni kulkeutuivat mehukkaasta kinkkuateriasta juuri tähän herraväen poissaolemiseen. Mietin kuumeisesti, missä ihmeessä he viettävät kahdeksan tuntia päivässä?



Kyllähän minä sen sitten oivalsin. He käyvät töissä. He käyvät töissä, jotta saisivat rahaa. He käyvät töissä, jotta saisivat rahaa, jolla ostaa minulle sapuskaa.

Tästä kiitollisena laitoin heille tsemppaavan tekstarin työpäivää piristämään.