Tämän kirjoituksen ajattelin omistaa rakkaalle äidilleni Maddelle, jonka elämä ei ole ollut pelkkää herkkupurkkien puhtaaksi nuolemista.
Pullat uunissa oleva äitini löydettiin osana suurta kissayhdyskuntaa Kirkkonummen metsistä syksyllä 2008. Tämä oli ilmeisesti ensikosketus ihmisiin äidilleni, sillä hän pelkäsi heitä yhtä paljon kuin minä pelkään ruokakuppini jäävän tyhjäksi.
Minä ja kaksi sisarustani synnyimme marraskuussa 2008 Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä. Sisarukseni luovutettiin erikseen, mutta minä ja äitini olimme kytky. Odotimme tovin tulevaa kotiamme -lieneekö äitini arkuus vai minun komeus pelottanut ihmisiä. Vihdoin keväällä 2009 kaksi psykopaatin näköistä olentoa ilmestyi koppimme eteen, eivätkä suostuneet poistumaan ilman kytkyä.
Äitiäni ei vielä voi verrata edes taka-töölöläiseen oravaan, mutta edistymistä kesyyntymisessä on selvästi tapahtunut. Ehkä joku päivä voimme koko perheen voimin köllötellä sohvalla ja syödä yhdessä juustonaksuja.
Osaa mun äiti ottaa rennostikin! Äiti ei vielä vaan tajuu, että yleensä maataan sohvan päällä, ei alla.
