Syysmasennus

Tällä hetkellä kärsin vakavasta syysmasennuksesta, alakuloisuudesta, melankoliasta, henkisestä lamaannuksesta! Piru periköön herrasväen, joka on minut tähän jamaan ajanut. Ei rapsutuksia, touhukaveria, ihailevia katseita. Kukaan ei ole edes yrittänyt jahdata minua syliin rutisteltavaksi.



Herrasväki on ollut huolissaan äidistäni. Sillä on ollut jotain ongelmia siellä, missä aurinko ei paista. Suoraan sanottuna ihan pyllystä tämä viikko.



Tossa on muuten mun äiti.

Kansikuvakissa

Emäntä oli ihan tohkeissaan, kun huomasi tilaamansa muotilehden kannessa kissan. Eikä siinä vielä kaikki. Emäntä vauhkosi suu vaahdoten, että kissa näyttää ihan minulta. Pakkohan minun oli mentävä katsastamaan tilanne.



No jopas jotakin. Kissahan tosissaan muistuttaa minua! Mutta miksi ei Trendi-lehden toimitus ottanut minuun yhteyttä kissamalliaan valitessa, miksi ei!



Tästä suivaantuneena pakotin emännän taiteilemaan myös minusta kansikuvan.

Sain tänään munaa

Kananmunaa. Se on mun über herkku. Isäntä paistoi mulle ihan oman! Kerrankin fiksua toimintaa tässä taloudessa.

Kananmuna tekee hyvää turkille. Herrasväki se vaan kovakouraisesti harjailee ja vie suihkuun, kun ratkaisu turkinhoitoon olisi muutama muna viikossa. Niin paljon helpompaa ja miellyttävämpää molemmille osapuolille. Mutta kun ei nuo oikein välillä ymmärrä kissanhoidon päälle mitään.



Ps. emäntä pitäisi lähettää valokuvauskurssille. Mulla on tossa viimeisessä kuvassa neljä silmää!

Kehityskeskustelu

Meillä oli tänään emännän kanssa kehityskeskustelu. Emäntä hoiti puhumisen ja minä kuuntelin korva höröllä. Jotain se siinä kehui, että olen niin söpö ja suloinen ja ihana. Ja että teen emännän aina iloiseksi. Olihan se ihan kiva kuulla, mutta kun se panttasi minua siinä sylissä niin kauan että minulle ehti tulla jo nälkä!



Emäntä ei asettanut minulle ensi vuodeksi tavoitteita. Minä asetin emännälle yhden. Odotan hänen pitävän minut kylläisenä vuoden jokaisena päivänä.

Olen kulinarsistikissa

Emäntä narisee, että muka kerjään ruokaa. Ja syön liikaa. Tämä on täyttä puppua ja haluan nyt tuoda oman mielipiteeni asiasta esille.

Olen kulinarsisti. Arvostan hyvää ruokaa ja etsin makuelämyksiä. Oli se sitten pieni pala maksamakkaraa, joka sattuu tipahtamaan emännän suupielestä tai viipale varastettua joulukinkkua; nämä kaikki ovat kulinarsistisia elämyksiä minulle. Ja siten oikeutettuja nautintoja.



Ja nyt emäntä huutelee, ettei kulinarsisti ole sana. No voi kissanviikset sentään. En minä mikään intelligenssi ole!

Vaaleanpunaisia unelmia

Tovi on mennyt viime kirjoituksesta. Syy tähän on yksinkertainen. Laiskuus. Enkä tarkoita itseäni.

Kesä oli ja meni. Sen huomaa emännän stressitason noususta. Enää ei ukkosilma painosta vaan tuo ilman kylmenemisestä vauhkoava eukko. Nyt sillekin varmasti kelpaisi tämä minun lämmin turkki, jonka olisin kesäkuuman aikana heittänyt mielelläni jorpakkoon.

Lämpimän turkin alla tämä kissa näkee makoisia unia. Tänään unelmoin lintupaistista. Kotikissana olemisen huono puoli on lähiruoan puute. Ja lähiruoalla tässä tarkoitan kaikkia niitä lintuja ja örvelöitä, joita meidänkin ikkunan alla lentelee. Huoh. Niin sitä vaan annetaan hyvän safkan lennellä ohi.